Surman siipien havinaa

Rikostilastot nousivat viime viikonloppuna pilviin retkikuntamme vierailtua Ruotsissa, tarkemmin ottaen Vaasassa. Matkan päätarkoitus oli pelata ultimatea ja juoda olutta siinä sivussa, ja sen Hämeenlinnan Surma toden totta tekikin. Matka oli kaikin puolin onnistunut. Toivottavasti NSUT (National Student Ultimate Tournament, hämäläisittäin NUSU) kutsuu meitä myös ensi vuonna!

Koko homma oli vaakalaudalla heti alusta alkaen. Surman piti alkujaan olla paljon suurilukuisempi, oikea Ilmestyskijan peto. Sitten erään umpisuoli päätti vaatia leikkausta ja antibiottikuuria, ja sitten toinen ilmoitti tulemattomuudestaan ja viimein eräälle muusikkoretkulle ilmaantui tekemistä sunnuntaille, mikä leikkasi hänen pelaamisensa vain lauantaille. Ryhmämme kapteeni ja toinen kahdesta varteenotettavasta pelaajasta taisi viettää unettomia öitä. Oli meitä sentään muutama yli viiden joukkueellinen kasassa, eli vaihtoon pääsi kun kunto loppui. Ja sehän loppuu, ainakin minulta.

Perjantai:

Me muutkin saimme osamme korkeasta verenpaineesta, minä nimittäin oli erään autolastillisen pääorganisoija ja tarpeeton kartanlukija. Kolme muuta piti saada autoon mukaan, jotta bensarahat menisivät mahdollisimman monen kanssa osiin. Kolme saatiin, mutta vasta melkoisen soittelun ja vääntämisen jälkeen, enkä loppujen lopuksi meinannut saada kuskina toimivaa Tohtoria kiinni. Jätkät kiusaavat minua lähtöajoilla ja muilla sivuseikoilla, jotka lupasin antaa heti kun saan asianomaisen kiinni, eli "ihan pian varmaan". Se jäikin sitten aamupäivään ennen lähtöä. Mieltä lämmittää kuitenkin se, että junalla matka olisi ollut lähemmäs 100€, autolla vain 9€+yksi olut. Tukekaa ilmastonmuutosta, se tulee helvetin halvaksi.

Pääsimme kuitenkin lähtemään. Kaupunkilaisnulikat joutuivat totta kai turvautumaan navigaattoriin, mitä en meinannut edes saaada toimimaan sen epäloogisen käyttöliittymän sekä tärisevän auton ja huonon hienomotoriikkani seurauksena. Lopullinen määränpää saatiin kuitenkin lyötyä sisään jossain vaiheessa, ja sen jälkeen se sitten olikin lähinnä suoraa tietä nelisensataa kilometria. Pysähdyimme kyllä Ikaalisissa erään kanssamatkustajan suosittelemassa Tei-tuvassa. Police special riitti vähäksi aikaa, eikä seasta löydetyt pampun -ja käsiraudanpalaset haitanneet. Hyvä paikka, kannattaa poiketa jos olette siellä main ja ruoan tarpeessa!

Reissun toinen pysähdys tapahtui Jalasjärven ABC:lla, joka on selvästi ankean dystopia-Suomen mafiakeskus, sillä heti autosta noustuamme huomasimme kaksi asiaa: traktorin parkeerattuna eteemme ja utracoolin hiphopparijengin notkumassa kaupan ovien vieressä. Vedettyämme johtopäätöksen näiden kahden välisestä yhteydestä astelimme kauppaan ostamaan huomista aamiaista. Minkä naurultamme kykenimme.

Oli ehkä myös hieman ilkeää sanoa poliisien vieneen Tohtorin ylinopeuden takia joukkueen kapteenin soitettua minulle ja kysyttyä onko kaikki mukana. Paniikin saattoi aistia miehen äänessä. Tämän jälkeen puhelimeni soi uudestaan, ja oletin Kapun soittavan uudelleen, mutta ei, se olikin neiti Paloposti! Sain haukut siitä, etten ollut sulavan internetyhteyden päässä vaan Jalasjärven ABC:lla pahat mielessä. Raukkaparka olisi tarvinnut minua johonkin. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun joku haukkaa minut pystyyn siksi, etten ole tietokoneen ääressä. Onneksi en kuullut puoliakaan neidin päälleni syytämistä rivouksista, koska autossa oli niin kova melu. Mutta koko tilanne oli järjettön, etten saanut sanaa suustani moneen minuuttiin.

Loppumatka sujui joutuisasti, ja jokaisen kilometrin jälkeen aloin yhä enemmän ja enemmän tulla siihen uskoon, että maailma on todellakin litteä. Pohojanmaa oli melkoinen shokki alituisiin mäkiin ja metsikköihin tottuneelle. Nättiä se silti oli, tavallaan. Vaasahan on tietysti oma lukunsa, mutten sano siitä mitään puolin enkä toisin, koska nämä asiat ymmärretään aina väärin ja Kapu tietää kaiken lisäksi missä asun.

Jälleen kerran piti soitella, että se lopullisista lopullisin majapaikka viimein löytyisi. Tietynlaisen spedeilyn ja hengenvaarallisen kaahailun päätteeksi se löytyikin, ja ovensuussa odottelikin jo Kapu veljensä Reken (nimi muutettu) kanssa. Jälkimmäiselle annoin ihan käpälääkin, täytyyhän sitä kerran yrittää antaa hyvä ensivaikutelma. Kamat saliin ja nukkumapaikat varaukseen, minkä jälkeen täytyikin lähteä valloittamaan Vaasan yöelämää 2,5€ oluilla ja ilmaisilla sisäänpääsyillä.

Palattuamme yritimme sitten saada nukutuksi, mikä oli lähes mahdotonta klo 00.00 alkaneesta "hiljaisuudesta" huolimatta. Tää on poliisivaltio, kun ei hiljaakaan osata olla! Sekaan sattumia toi myös eräs herrasmies, jonka ruoansulatusjärjestelmä päätti potkia vastaan erään toisen henkilön kenkien sattuessa olemaan alla. Heräsin sen yön aikana ainakin neljä kertaa, ja ensimmäisellä kerralla luulin aamun tulleen. Eipä ollut.

Lauantai:

Neljän tunnin unien jälkeen ei tunnetusti herätä virkeinä ja tarmoa puhkuen. Kuitenkin oli pakko nousta ja alkaa kuosiintua, mikä tapahtuikin yllättävän nopeasti. Se auttaa kummasti, kun ei tarvitse korjata makuupaikkaansa tai pistää muutenkaan kaikkia kamojaa kasaan, vaan ylösnousemuksen jälkeen voi vain astella autolle aamiasen ajamana. Pakkasen pureman auton takakontti ei ehkä ole paras paikka säilöä hedelmiä, ja banaanimme olivatkin melkoisen kankeita. Oi niitä paskojen vitsien määrään! Jogurtti puolestaan oli miellyttävän viileää, ja näiden päälle vedetty Mad Croc antoi elämälle voittosijan.

Pelit menivätkin sitten vähän niin ja näin, mutta tärkeintä oli hauskanpito! Pisteittä ei jääty missään vaiheessa, vaikkei voittoja lauantaina herunutkaan. Pelien välissä lähinnä idlattiin ja katseltiin hienoja pelejä, vaikkakin joukko hurjia (kuten minä) käveli "läheiseen kauppaan". Viisi kilometriä shortseissa ei kyllä edes ollut paha tikki, ne olivat päällä lähinnä koska en jaksanut vaihtaa. Aurinkokin paistoi. Joku vaasalainen alkuasukas neuvoi meidän kaiken lisäksi oikeaan suuntaan, kun hennot poikarukat eivät Vaasan metropolissa meinanneet löytää Siwaa. Paluumatkalla tämä sama otus tuli vastaan. Vaasa on siis pyöreä! Kisapaikalla kylmien lihapullieni tuoksu ei miellyttänyt kaikkia, mistä Suomen väkivaltarikostilastot saivat taas yhden brutaalin pahoinpitelyn lisää.

Rankan kisapäivän jälkeen oli aika juhlistautua. Itse olin ilmaisen Rax-aterian jälkeen niin täynnä, etten edes meinannut humaltua muutaman oluen jälkeenkään. Rahatilanteeni ei myöskään antanut periksi kuin yhdelle tequilalle, joten ilta jäi minun osaltani hyvin selväksi. Vesiseurana olivat kuitenkin myös edellä mainittu antibiotti-ihminen sekä se taiteilijanretku, joka halusi viiniä.

Vaasan Fontana oli kyllä aikamoinen maanpäällinen helvetti sitten loppua kohden. Siellä sattuivat sopivasti olemaan jotkut halloween-bailut, ja sakki oli sen mukaista. Neidoilla oli toinen toistaan huorahtavamma kuteet ja kundeilla noloja settejä. Melkein kaikilla oli hullu känni päällä, lattiat tahmeina kusenmakuista siidereitä läikyttäneistä teinikanoista ja lasinsirpaleita oli kaikkialla. Kun tähän lisää vielä sen tosiseikan, että ryysis on infernaalinen, saadan kasaan aika sekava setti. Mutta ilmaiseksi pääsi sisään ja olut olisi ollut halpaa olutta, jos olisi ollut rahaa ostaa sitä. Pitihän se tanssilavan "häkki" myös käydä raiskaamassa, itse kun en osaa edes jorata.

Majoitustiloissa oli hiljaista, onneksi. Uni tuli nopeaan, vaikkei sitä tänäkään yönä ollut kuin n. 4h tiedossa. Hui hai.

Sunnuntai:

Niskakipu yllätti urheilijanuorukaisen aamulla. Aamiaista ei tietenkään oltu ostettu tälle päivälle, eikä turnauksen järjestämääkään ehditty nautiskella aikaisen pelin takia, kuin vasta sitten itse pelin jälkeen. Kamat kasaan ja kamat Tohtorin autoon, joka kiidätti meidän pelipaikalle. Kello oli tuskin kahdeksaa, ja siellä me olimme, Vaasan aamussa kohti sankarillisia urheilusuorituksia. Ihan hyvä fiilis oli, nälästä ja väsymyksestä ja niskakivusta huolimatta.

Sitten kun ottelu koitti, fiilikset kääntyivätkin päälaelleen, sillä siinä Hämeenlinnan Surma todellakin antoi siipiensä havista! Voitto tuli 11-3, ja mikä parasta, lopussa kaikilla oli hyvä fiilis. Tätä Spirit of the Game todellakin on. Lätkä ja tennis ovat niille, jotka tahtovat aina voittaa.

Ottelun jälkeen suurin osa oli valmis lähtemään heti suorilta kohti Hämeenlinnaa, mutta yksi pelaajista piti heittää muutaman tunnin päästä juna-asemalle, joten suihkun jälkeen jokainen keskittyi kuka mihinkin. Edessä oli kuitenkin hienoa kiekonheittoa eikä kiire mihinkään. Minä ja Tohtori päätimme joka tapauksessa käydä autolla kaupassa ostamassa ruokaa, koska sillä aamiaisella ei kauaa heiluttu. Emmehän me sitä Siwaa meinanneet löytää, ennen kuin vasta lähes sattumalta.

Näiden ja muutaman muun sattumuksen jälkeen kello löi kahtatoista ja oli aika lähteä kohti kotimaita. Autoon istuttuani päätin, etten nuku matkan aikana, ja se onneksi piti. Kaikista muista en voi olla niin varma, kuskikin saattoi torkkua. Sellainen auto nyt ajaa käytännössä itseään. Jalasjärvellä käytiin taas kahvilla ja jätettiin Lotot (turhaan). Viimeinen 50km oli kyllä ihan omanlaisensa rutistus, paitsi takapenkin pojilta. Ne nukkuivat huolta vailla.

Ja niin nukuin minäkin kotona, kunhan olin saanut itseni perusteelliseen suihkuun, puhtaat kamat ylle ja likaiset pesuun. On se elämä pienestä kiinni. Reissu oli silti kaikinpuolin onnistunut, kaoottinen ja rasittava, mistä huomaa hyvän reissun. NSUT '10 kutsuu meitä, tai sitten mennään kutsumatta!

np. Hipit ja muut vammaset - Koneihminen