Ihmisten asunnoissa vieraileminen on aktiviteettina oikein hupaisaa. Kävin tässä vähän aika sitten Vantaalla Tohtorin ja tämän frouvan asunnossa, ja reissuhan oli tietysti sen mukainen. Rock'n'roll -soturit eivät koskaan saa mitään hyvää aikaan, eikä tämä matka ollut lainkaan poikkeus. Ehkä joku tulee olemaan, mutta luultavasti ei.
Koko ideahan lähti ihmisapina-kollegaltani Skeletorilta, joka soitti ja vietteli lähtemään hänen kanssaan kyseiselle matkalla synnin pesään. Olin ensin hieman epäileväinen sen vuoksi, että olin sairastellut samalla viikolla, mutta Skeletor veti valttikortin ja mainitsi oluen ja huonot vitsit. Kiinnostus syttyi kuin viisvitonen sinkkubaarissa, joskin itse tahdoin mahdollisesti myöhäistää lähtöä ihan vain siksi, että säästäisin rahaa. Ette usoo kuinka kallista tällaisen ihmisen on matkustaa junalla, kun ei ole opiskelijakorttia eikä ole varusmieskorttia eikä mitään. Hyi, sanon minä. On pakko saada auto alle ja bensarahat jaettua, jotta pystyy mihinkään lähtemään köyhtymättä julmetusti.
Viimein kaksoisagenttimme (koodinimi: Sotamies K) palasi kasarmeilta ja sai asiansa hoidettua, ja pystyimme lähtemään. Autoon nousivat siis naureskeleva allekirjoittanut ja neuroottinen (ja luultavasti piripäissään oleva) Skeletor. Kello taisi lähennellä jo kuutta, muttei sillä niin väliä. Rokkenrolli soimaan ja elämä risaiseksi, se on rock'n'roll -sotureiden tie! Matka sujui tutulla autolla sujuvasti, emmekä edes ajaneet harhaan kovin paljoa. Se on kuitenkin kummastuttavaa, kuinka eksponentiaalisesti oikean paikan löytämisen vaikeus kasvaa mitä lähempänä oletettavaa oikeaa osoitetta ollaan. Loppujen lopuksi tämä jo vantaalaiseksi alkuasukkaaksi muuttunut Tohtori laskeutui kartanostaan kertomaan saföörillemme, minne tämän tuli ajaa. Auto laitettiin väliaikaiseen parkkiin, kamat vietiin ylös ja sitten isoa kovaa kauppaan.
Kaupassa saattoi havaita koko Suomen kansan väripaletin ja myös sen, ettei suomalainen nuorimies ole viisastunut reissustaan Ikaalisiin. Iloisesti tavaraa koriin ja kori kassalle, ja kassalla mukava venäläis-virolaisakselille sijoittuva nainen vaati kolmeakymmentä euroa. Kylläpä sitä rahaa menee kun ei ajattele lainkaan mättäessään ostoksia koriinsa. No, lohduttaudun sillä, että yli kolmasosa koko potista sijoitettiin olueen. Nämä aarteet kannettiin sitten autoon ja myöhemmin sisälle asuntoon, johon jäimme Skeletorin kanssa nauttimaan virvokkeita sillä aikaa kun Sotamies K ja Tohtori veivät auton parkkiin.
Ovi kävi ja Tohtorin vallan ihastuttava naisystävä saapui kotiin. On sanomattakin selvää, että töistä palannut neiti kiroili pitkät sarjat nähdessään kaksi persturpaa makaamassa sohvallaan olutta juoden. Silti jokin, jota veikkaan joko puhtaaksi miehiseksi vetovoimaksi tai sitten naiselliseksi myötätunnoksi, sai Norpan (nimi muutettu) istumaan alas ja itsekin nauttimaan virvokkeita. Onneksi pojat eivät olleet läikyttäneet, muuten olisi tullut kaulimesta ja hapiaan!
Sotamies K ja Tohtori saapuivat viimein ja illanvietto aloitettiin, ja kivastihan se meni PS3:n ja pitsan kanssa. Yöstä vielä käveltiin Vantaan pahamaineisilla kaduilla ja kujilla, eikä edes tullut puukosta. Kengästä kyllä tuli, mutta se johtui allekirjoittaneen huumorintajusta ja muiden herrasmiesten huumorintajuttomuudesta. Tohtori kertoi lisäksi tarinan paheellisista elintavoistaan, jolle hurrattiin yksimielisesti.
Kämpille horjuessamme päätimme viimein asettua nukkumaan, ja koska minä olin ainoa makuualustan mukaan ottanut, sain nukkua lattialla kuin koira! Muut puolestaan nukkuivat joko a) isossa parisängyssä tai b) porvarillisessa sohvasängyssä. Tää on poliisivaltio, kun ei ole sänkyjäkään kaikille. Koiran osa toi mukanaan kuitenkin myös koiramaisen koston, jota Tohtori tai Norppa eivät luultavasti ole löytäneet vieläkään.
Aamulla heräsin jälkisairaana miltei vailla ääntä, jota lääkitsin sitten teellä. Rock'n'roll -soturi ei horju! Vietimme aamupäivää (vaikkakin se taisi olla jo alkuiltapäivää) miesseurassa, pelailimme ja oleskelimme. Tohtori kertoi myös paikallisesta tapahtumasta, jossa yhdistyvät olut ja kelluminen. En ole ennen edes kuullut lausetta, johon sisältyisi sekä olut että kelluminen. Vantaa nyt toisaalta on melkein Helsinkiä, ja kaikki helsinkiläiset ovat hulluja.
Lopuksi oli aika lähteä, ja sitä juhlittiin torvet soiden lähinnä Tohtorin toimesta, koska kämppä oli meidän jäljiltämme lähinnä ruskean-oranssinkukertava. Hämeenlinnaan vievään liittymään ajettiin lähinnä vahingossa, ja päätimme sitten ajaa vanhaa 130/103-tietä (muistaakseni) moottoritien sijasta. Oli paremmat maisemat eikä autoja käytännössä missään. On se vaan komiaa, kun on ystäviä ja auto eikä huolta huomisesta.
np. Merzbow - I'm Coming to the Garden...
maanantai 28. syyskuuta 2009
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
Bermudan kuutio syysyössä
Nuoren ihmisen elämässä aika on hyvin usein vain riesa. Joko se kuluu liian hitaasti, liian nopeasti tai sitten se vain sattuu olemaan väärä juuri vaikealla hetkellä. Olimme ystäväni kanssa tässä yksi päivä viettämässä iltaa pelaamisen yms. säälittävän meiningin lomassa, ja aika kului tuttuun tapaansa hätkähdyttävän nopeasti. Kellon näyttäessä yökahta päätimme kuitenkin yhdessä, että nyt voisi yrittää mennä nukkumaan, koska toinen meistä ei ollut nukkunut 36:een tuntiin ja toisen olisi järkevää pitää yllä unirytmiä opiskelujensa takia. Ei liene vaikeaa arvata kumpi asia koski allekirjoittanutta!
Heitin tämän toisen ihmisraunion sitten autolla kotiinsa synkkään Parolaan (joka varjojen saartama on!) ja laitoin auton parkkiin. Ajattelin saattaa tämän möllykän ovelle ja vannottaa soittamaan taas joku päivä seuraavana viikonloppuna, että saadaan taas peliä pystyyn. Loppujen lopuksi siinä ovella tuli kuitenkin seistyä hitusen tarkoitettua kauemmin. Syynä oli se, ettei talon asukkaalla ollut avaimia mukanaan, eikä talon sisällä majaileva vakio-ovenavaaja nukkumisensa vuoksi vastannut puhelimeen.
Se oli melko koomista, kuinka talon asukas voi olla lukittuna oman kotinsa ulkopuolelle muiden asukkien nukkuessa seinien toisella puolella. Talon hiljainen ulko-ovi seisoi edessämme kuin Saksan tasavallan sensuurilainsäädäntö, eikä kukaan tullut avaamaan ovikellosta huolimatta. Tämä meidän parolalainen alkuasukkaamme yritti soittaa informantilleen ties kuinka monta kymmentä kertaa, yritti koputtaa ikkunaan (palotikkailta!) ja jopa kehotti kissaa keksimään jotain, mutta mikään ei auttanut. Lopuksi oli vain nöyrryttävä ja soitettava talon todelliselle isännälle, joka on onneksi hitusen kevytunisempi kuin kaksi jälkeläistään. Toivottavasti ei tullut kauhean suolaista soppaa siitä hyvästä, että poika pistää isänsä könyämään ovelle ihan vain siitä syystä, että tämä on liian reikäpäinen ottaakseen kotiavaimia mukaansa.
Tarinan opetushan on siis se, että pitäkää avaimet aina mukana, vaikka tuntuisi kuinka turhalta ja rasittavalta. Siinä säästyy paljolta vaivalta, valitukselta ja puhdashenkiseltä kaverin vahingonilolta, uskokaa pois. Kyllä se ärsyttää minuakin toisinaan, koska taskussa pistelevä 20kg rosoinen avainmöykky on silkkaa pilaa, ja jos ne laittaa käsveskaan niin saa turpaansa snagarin jonossa. Nuoren miehen ahdinko ei tunne rajoja.
np. Random Damage Scissors - Slide Slide You're Going Down
Heitin tämän toisen ihmisraunion sitten autolla kotiinsa synkkään Parolaan (joka varjojen saartama on!) ja laitoin auton parkkiin. Ajattelin saattaa tämän möllykän ovelle ja vannottaa soittamaan taas joku päivä seuraavana viikonloppuna, että saadaan taas peliä pystyyn. Loppujen lopuksi siinä ovella tuli kuitenkin seistyä hitusen tarkoitettua kauemmin. Syynä oli se, ettei talon asukkaalla ollut avaimia mukanaan, eikä talon sisällä majaileva vakio-ovenavaaja nukkumisensa vuoksi vastannut puhelimeen.
Se oli melko koomista, kuinka talon asukas voi olla lukittuna oman kotinsa ulkopuolelle muiden asukkien nukkuessa seinien toisella puolella. Talon hiljainen ulko-ovi seisoi edessämme kuin Saksan tasavallan sensuurilainsäädäntö, eikä kukaan tullut avaamaan ovikellosta huolimatta. Tämä meidän parolalainen alkuasukkaamme yritti soittaa informantilleen ties kuinka monta kymmentä kertaa, yritti koputtaa ikkunaan (palotikkailta!) ja jopa kehotti kissaa keksimään jotain, mutta mikään ei auttanut. Lopuksi oli vain nöyrryttävä ja soitettava talon todelliselle isännälle, joka on onneksi hitusen kevytunisempi kuin kaksi jälkeläistään. Toivottavasti ei tullut kauhean suolaista soppaa siitä hyvästä, että poika pistää isänsä könyämään ovelle ihan vain siitä syystä, että tämä on liian reikäpäinen ottaakseen kotiavaimia mukaansa.
Tarinan opetushan on siis se, että pitäkää avaimet aina mukana, vaikka tuntuisi kuinka turhalta ja rasittavalta. Siinä säästyy paljolta vaivalta, valitukselta ja puhdashenkiseltä kaverin vahingonilolta, uskokaa pois. Kyllä se ärsyttää minuakin toisinaan, koska taskussa pistelevä 20kg rosoinen avainmöykky on silkkaa pilaa, ja jos ne laittaa käsveskaan niin saa turpaansa snagarin jonossa. Nuoren miehen ahdinko ei tunne rajoja.
np. Random Damage Scissors - Slide Slide You're Going Down
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Σ!
Bästa passagerare, nyt on kuulkaa piru merrassa! Eikä se ole tällä kertaa edes koomisen surkuhupaisa pikkupiru, vaan haaviin on tainnut tarttua itse vanha Vihtahousu. Syynä ovat kadonneet housut ja huppari.
Niitä ei yksinkertaisesti löydy mistään. On absurdia kuinka sen kaltaiset vaateparret voivat kadota tämänkaltaisessa suomalaisessa keskivertolähiössä. Olen jo reilun viikon verran etsinyt niitä kaikkialta, niin talosta, varastosta kuin puutarhastakin, mutta tuloksetta. Aivan kuin niitä ei vain yksinkertaisesti olisi enää. Viimeinen muistikuvani niistä on se, että vein ne taannoin pesuun kuten kunnon kansalainen ikään, ja sille tielleen ne ilmeisesti jäivät. Voi olla, että minulla olisi enemmänkin muistikuvia, mutta ehkä mustapukuiset miehet ovat pyyhkineet muistini ja vieneet vaatteeni salaisiin operiaatioihinsa.
Kuitenkin loogisin ja sitä kautta kaikkein todennäköinen syy vaatteitteni katoamiselle on tämä: suurperheen vaatimuksille viritetty pesukoneemme on pyörinyt niin vinhasti, että likaisista vaatteistani irroneet likahiukkaset ovat hankautuneet toisiaan vasten luoden varsin tähdenkaltaiset olosuhteet. Hiukkaset ovat kuumentuneet ja tiivistyneet hetki hetkeltä, ja sitten tuntematon tekijä on saanut tämän hiukkasmöykyn luhistumaan ja luonut näin matoröörin Alfa Kentauriin!
Sieluni silmin voin nähdä, kuinka Alfa Kentaurin superkanat hekottelevat silpoessaan rakkaita vaatteitani saastaisissa rituaaleissaan. En silti vaivu epätoivoon, vaan alan jo suunnitella vastaiskua noita inhoja siivekkäitä vastaan. Tai sitten vain yksinkertaisesti tarkistan vielä kaikki paikat uudelleen, vaikka se onkin paljon epätoivoisempaa kuin tämä matorööri-teoria.
np. Itkevä tyttö - Elokuun ensimmäinen sade
Niitä ei yksinkertaisesti löydy mistään. On absurdia kuinka sen kaltaiset vaateparret voivat kadota tämänkaltaisessa suomalaisessa keskivertolähiössä. Olen jo reilun viikon verran etsinyt niitä kaikkialta, niin talosta, varastosta kuin puutarhastakin, mutta tuloksetta. Aivan kuin niitä ei vain yksinkertaisesti olisi enää. Viimeinen muistikuvani niistä on se, että vein ne taannoin pesuun kuten kunnon kansalainen ikään, ja sille tielleen ne ilmeisesti jäivät. Voi olla, että minulla olisi enemmänkin muistikuvia, mutta ehkä mustapukuiset miehet ovat pyyhkineet muistini ja vieneet vaatteeni salaisiin operiaatioihinsa.
Kuitenkin loogisin ja sitä kautta kaikkein todennäköinen syy vaatteitteni katoamiselle on tämä: suurperheen vaatimuksille viritetty pesukoneemme on pyörinyt niin vinhasti, että likaisista vaatteistani irroneet likahiukkaset ovat hankautuneet toisiaan vasten luoden varsin tähdenkaltaiset olosuhteet. Hiukkaset ovat kuumentuneet ja tiivistyneet hetki hetkeltä, ja sitten tuntematon tekijä on saanut tämän hiukkasmöykyn luhistumaan ja luonut näin matoröörin Alfa Kentauriin!
Sieluni silmin voin nähdä, kuinka Alfa Kentaurin superkanat hekottelevat silpoessaan rakkaita vaatteitani saastaisissa rituaaleissaan. En silti vaivu epätoivoon, vaan alan jo suunnitella vastaiskua noita inhoja siivekkäitä vastaan. Tai sitten vain yksinkertaisesti tarkistan vielä kaikki paikat uudelleen, vaikka se onkin paljon epätoivoisempaa kuin tämä matorööri-teoria.
np. Itkevä tyttö - Elokuun ensimmäinen sade
tiistai 1. syyskuuta 2009
Maksavaurio '09
(Oheinen teksti on lainaus Maksavaurio '09 -kilpailun kotisivuilta.)
"Maksavaurio on taas täällä! Tuo uljas kilpailu, jossa kaksi ihmisrauniota ottavat kisaa toisistaan siinä, mitä tekevät parhaiten: alkoholin eksessiivisessä kuluttamisessa. Kisa tulee olemaan rankkaa ja vaarallista, eikä diskauksia tai luovutuksia suvaita. Silti tänäkin vuonna on saatu huijattua mukaan kourallinen ilmoittautuneita, joista on poimittu kaksi varsinaista kisaajaa. Alla on heidän tietonsa, tuomarin arvio ja lopussa henkilökohtainen vapaa sana.
Joonatan 'Kinttu' Keihänen, 48, kahden lapsen äiti.
Tuomarin arvio: Joonatan tuli ilmoittautuneeksi tähän kisaan siksi, että Suomessakin voi kuulemma saada tukia, jos on maksakirroosi tai muuta vastaava. Mies on niin laiska, ettei jaksa edes kitistä olostaan, joka on hänen kasvoistaan päätellen helvetin paha. Bravuurikseen Joonatan kutsuu kykyään kaataa jäykistyneellä tangollaan muiden juomat lattialle. Tulee kuolemaan neitsyenä.
Vapaa sana: Osaa lisäksi koukistaa asioita sisääni ja näyttää lohelta samaan aikaan!
***
Justus 'Neuroosi' Suontausta, 53, osa-aikaläski.
Tuomarin arvio: Ilmoittautui mukaan puhtaasti siksi, että ilmoittautumiskopissa oli lämmintä ja hyvä sanko, johon tämä vekkuli heitti takalaittomat heti kun silmä vältti. Ei osannut täyttää lomaketta oikein, vaan lähinnä piirteli siihen. Hänet otettiin mukaan silti, sillä kisaan haluttiin altavastaaja. Jo ennen leimojen lyömistä papereihin Justuksen maksasta kuului (epäilemättä Lasolin aikaansaama) hento vihellys. Lasol näyttää eittämättä olevan Justuksen bravuuri, mutta myös jätteiden syönti ja haiseminen onnistuu. Justusta ei kelpuuta nykyään enää edes putkaan.
Vapaa sana: Toivottavasti täällä on kauniita kimuleita, koska muuten täällä ei tee mitään!"
***
Olen sanaton, mutta jään silti odottelemaan tätä spektaakkelia. Kuulin, että voittaja ratkeaa, jos jompikumpi ei osaa nimetä pakasta nousevaa pelikorttia oikein. Sairasta.
np. Finntroll - Blodnatt
"Maksavaurio on taas täällä! Tuo uljas kilpailu, jossa kaksi ihmisrauniota ottavat kisaa toisistaan siinä, mitä tekevät parhaiten: alkoholin eksessiivisessä kuluttamisessa. Kisa tulee olemaan rankkaa ja vaarallista, eikä diskauksia tai luovutuksia suvaita. Silti tänäkin vuonna on saatu huijattua mukaan kourallinen ilmoittautuneita, joista on poimittu kaksi varsinaista kisaajaa. Alla on heidän tietonsa, tuomarin arvio ja lopussa henkilökohtainen vapaa sana.
Joonatan 'Kinttu' Keihänen, 48, kahden lapsen äiti.
Tuomarin arvio: Joonatan tuli ilmoittautuneeksi tähän kisaan siksi, että Suomessakin voi kuulemma saada tukia, jos on maksakirroosi tai muuta vastaava. Mies on niin laiska, ettei jaksa edes kitistä olostaan, joka on hänen kasvoistaan päätellen helvetin paha. Bravuurikseen Joonatan kutsuu kykyään kaataa jäykistyneellä tangollaan muiden juomat lattialle. Tulee kuolemaan neitsyenä.
Vapaa sana: Osaa lisäksi koukistaa asioita sisääni ja näyttää lohelta samaan aikaan!
***
Justus 'Neuroosi' Suontausta, 53, osa-aikaläski.
Tuomarin arvio: Ilmoittautui mukaan puhtaasti siksi, että ilmoittautumiskopissa oli lämmintä ja hyvä sanko, johon tämä vekkuli heitti takalaittomat heti kun silmä vältti. Ei osannut täyttää lomaketta oikein, vaan lähinnä piirteli siihen. Hänet otettiin mukaan silti, sillä kisaan haluttiin altavastaaja. Jo ennen leimojen lyömistä papereihin Justuksen maksasta kuului (epäilemättä Lasolin aikaansaama) hento vihellys. Lasol näyttää eittämättä olevan Justuksen bravuuri, mutta myös jätteiden syönti ja haiseminen onnistuu. Justusta ei kelpuuta nykyään enää edes putkaan.
Vapaa sana: Toivottavasti täällä on kauniita kimuleita, koska muuten täällä ei tee mitään!"
***
Olen sanaton, mutta jään silti odottelemaan tätä spektaakkelia. Kuulin, että voittaja ratkeaa, jos jompikumpi ei osaa nimetä pakasta nousevaa pelikorttia oikein. Sairasta.
np. Finntroll - Blodnatt
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)