Elämäntapa mallia m/05

Viimeisimmästä merkinnästä onkin jo melkoisen paljon aikaa! Armeijaa on käyty jo aika tovi ja panssarijääkärin arvo saavutettu. Siihenhän se jääkin, ellei ole nohevuutta korpraaliksi asti. Kovasti allekirjoittaneesta yritetään saada BMP-2 -rynnäkköpanssarivaunun ampujaa, ja sen takia siellä sitten ollaankin ensi vuoden tammikuun 7. päivään asti. Keksintönähän bemari on mitä hienoin ja läpeensä neuvostovehje, mutta siitä nyt voisi (ja luultavasti onkin) kirjoittu monta kirjaa. Kuten toisaalta on Suomen puolustusvoimistakin, joten yrittäkäämme olla kovasti rönsyilemättä.

Ei armeija mikään vankileiri ole, jos siitä ei itselleen sellaista tee. On siellä välistä ihan hauskaakin, kun aselaji on näin jalo ja käytännössä koko komppania on ystävystynyt keskenään, mutta tuskin minä siellä olisin ellei asevelvollisuus velvottaisi. Armeijaan onkin hyvä lähteä sillä asenteella, että ollaan vuosi jos ollaan, ja vaikka päällään seisten. Täytyy vain yrittää kestää typerät pukeutumissäännöt (suihkutiloihin urheilushorteissa jne.) ja apinoiden planeetan (varusvaihdon) jokaviikkoiset XXXL-tpaidat.

Omat tunnelmani ovat yhä ihan hyvät, vaikkakin olen pikkuhiljaa mieltämässä Parolannummen enemmän työ- kuin palveluspaikaksi. Sinne mennään sunnuntaina, opiskellaan panssarivaunua ja tullaan yleensä perjantaina pois. Palkka on huono, mutta ainakin työkaverit ovat loistavia ja ruoka on ilmaista. Sotakomppaniassa ehtii kyllä vielä hajoilla leireillä syksyn tarjotessa sateitaan, mutta sitä on turha vielä miettiä. Ampujan luukun alla pysyy ainakin kuivana.

Alokaskausi oli kyllä yksi elämäni rankimmista kaksikuukautisista. Näin kun sitä vähän jälkeenpäin muistelee, niin viikot kuluivat kyllä fyysisen rasituksen kanssa (irroittaen tähän mennessä jo 10kg) ja viikonloput lähinnä nukkuen tai idlaten muuten. Eipä sillä, tuo epäloogisen kurin ja rankan sotilasopetuksen aikakausi oli kokemuksena hieno! Alokasaikana huomasi kuinka pitkä aika minuutti onkaan, jos täytyy pukeutua tai siirtyä paikasta toiseen, ja kuinka kylmä onkaan pystyttää telttaa pimeässä -25 asteen pakkasessa jäätyneillä hanskoilla. Onneksi jääkäri ei horju eikä hajoile, ei ainakaan vielä näillä aamuilla.

Jokaisen kannattaa muuten tutustua Suomen armeijan loistavaan slangiin! Kielifetisistinä en ole voinut vastustaa sitä, vaan yritän tätä nykyä tunkea sitä aivan jokaiseen lauseeseen, oli tarkoitus mikä hyvänsä. Wikisanakirjasta löytyy asiasta loistava artikkeli. Pööpöilemisiin, oi veljeni.

np. Stam1na - Lääke