Verta sokeria seksiä taikatemppuja

Tässä alkaa ihan epäillä aika-avaruutta ja tehdä karvasta pilaa Hawkingista, koska niin nopeasti nämä päivät tuntuvat menevän. Eihän tässä ehdi edes rähmäisiä silmiään avata kun on taas ilta. Onneksi on sentänsä vähän enemmän valoa, valo on kivaa päivisin. Öisin valoksi kelpaavat lähinnä kuu, tähdet yms. universumin roskat tai näyttöpääte.

En edes jaksa ahdistua vielä yliopistosta, vaikka jumalauta pitäisi. Allekirjoittaneen paviaanin olisi pitänyt banaanin sijasta tarttua jo kuukausi sitten kirjaan "Rutto ja rukous: Tartuntataudit esiteollisen ajan Suomessa". Mutta minkäs teet, ei jaksa heti abivuoden jälkeen. Lorso mikä lorso, mutta kyllä aion sinne Manseen päästä. Jos en, niin kohta sieltä löytyy vähän Hämeenlinnan mustaa makkaraa, putkayönkin uhalla. Olisi sen arvoista kyllä, saakeli.

Tekotaidenurkkauksessa on tänään poikien juttuja, kuten luodin rakenneanalyysejä ja iskuvoimamittauksia, mutten voi kertoa enempää, koska kirjoittamisesta puhuminen vie kyvyn kirjoittaa. Pika-analyysi freudilaisittain kuuluu siis: seksuaaliset patoutumat koskien silakoita sekä oidipaalikonfliktista johtuvat viha kaikkea ja kaikkia kohtaan. Kusessa ollaan, kuomaseni.

np. Red Hot Chili Peppers - The Rightous & The Wicked

V föf Vasa

Olotilani on parina viime päivänä ollut varsin omituinen, eikä luovuudesta ole tietoakaan. Ennen YO-kisojen loppumista se johtui puhtaasta stressistä, mutta nyt on tapahtunut täysin päinvastainen asia: pääni nimittäin kumisee tyhjyttään. Se on lähes pelottavaa, uskokaa pois.

Yleensähän minä mietin ADHD -päissäni koko ajan jotakin, ja jopa ruotsin YO-kokeessa ajatukseni harhailivat monasti muuallakin kuin ruotsissa/Ruotsissa tai sen luonnonrikkauksissa. Nyt kun seisahduin paikalleni kesken riuskan mitääntekemättömyyden, huomasin ettei päässäni pyöri yhtään mitään, ei edes yhtä yksinäistä ajatusta koskien sorkkaeläimiä tai Otto Wille Kuusista. Aluksi se oli mukavaa, mutta pitemmän päälle hiljaisuus alkoi riivata. Lisäksi olen tottunut luomaan tekotaiteeni pyörittelemällä asioita päässäni loputtoman pitkiä aikoja, mutta nyt on käynyt kuin Juicelle silloin viidentenätoista yönä.

Ilmeisesti YO-kisojen Format C: -efekti olikin vahvempi kuin olin kuvitellut. Täytynee siis vain keskittyä lähinnä olemiseen, ja ehkä routa ajaa orpoina harhailevat ajatukset takaisin golovaan. Se olisi varsin hyvä, koska on kerrankin aikaa toteuttaa kaikenlaisia keskeneräisiä projekteja. Kaikki vihjeet kadonneista ajatuksista voi ilmoittaa Poliisi.tvlle. Tuntomerkit: Lyhyt, likainen ja äärimmäisen yksinkertaisen näköinen.

np. Finntroll - Födosagan

Vapauden katkera nektari

Sairasta miten ihminen laiskistuu ollessaan vailla sen suurempia huolia ja/tai velvoitteita. Voi vain rauhassa nukkua yli puolenpäivän, antaa ajatustensa harhailla minne sattuu ja syötä lähinnä eilisiä tähteitä. Silti tämä tuntuu tällä hetkellä varsin sopivalta, sillä minkäänlainen työnteko ei kiinnosta vähään aikaan. Syssymmällä sitten, kun rahaa ei enää tarvitse ja se tulee siten säästettyä. Täytyy opiskelijalla olla oma luukku sitten jos joskus pääsen johonkin sisään. Ja sinne pitää ostaa kunnon sänky, pöytäkone+läppäri luentoja varten sekä mukava sohva. Mahdollisesti ruokaakin joskus jos jää rahaa.

Vasta nyt sitä alkaa tajuamaan kuin kovaa ns. aikuiselämä rynniikään päälle. Tässä pitäisi vielä aikuistuakin! Kaikki se vastuu ja helppouden puute. On siinä toisaalta paljon hyviäkin puolia, kuten suomalaisen kerrostaloyksiön suunnaton rauha (äänekästä rakastelua ja teknopoppia lukuun ottamatta). Saa mennä ja tulla ja olla miten itse mielii. Ja mehän mielimme! Toisaalta taas kaikki täytyy tehdä itse ruosta ja pyykeistä lähtien. Olen siitä huolimatta päättänyt ottaa aikuiselämän vastaan, mutta aikuistua en aio koskaan t: Vanhainkodin Peter-Pan. Sikaillen loppuun asti.

Tässä on kyllä ollut kunnolla aikaa miettiä ja lukea kaikkea, ja siksi esitenkän aristoteleenkantapäämaisesti viikon sitaattivinkin: Runoutta idästä. Ehdotan kaikkea tutustumaan mongooliaan, sekä kaikkeen muuhun mitä ympärillänne tapahtuu. Ette arvaakaan, mitä kaikkea ympäristönne tai läheisenne voivatkaan kätkeä.

np. Viikate - Vesi jota pelkäät

Seppo, sotakoira.

Nyt ne ovat sitten takana. Voin sanoa, että viisikin ainetta oli melkoinen rupeama. Tuli vietettyä monta epätoivon hetkeä sekä kokeissa että niitä edeltävinä iltoina ja aamuina. Viime yönäkin kieriskeli venäjän kielioppi -deliriumin kourissa. Senkään voimalla ei voi oppia kaikkea, mutta siitähän emme lannistu, vaan annamme Ylioppilaslautakunnan hoitaa sen. Lainatakseni aikaisemmin tänään sanomaani: "Nyt kun on kaikki raskas työ takana, ei tarvitse enää kuin odottaa pettymyksiä!" Abivuoden arki on raakaa kuin turkulainen graavilohi.

Mitähän sitä sitten tekisi elämän jälkeen? Opiskelupaikka ja sillai on tietysti ykkösenä mielessä yhä, kun ihminen ei osaa päästää irti. Kolme vuotta työtä päättyi tänään, kumma olo. Enää on jäljellä 4-5 vuotta yliopistoa ja loppu työelämä koulussa opettamassa samoja asioita eteenpäin. Psykedeelistä.

Heilutan silti häntääni iloisena ja suon itselleni ylimääräisen siankorvan tämän kaiken työn jälkeen, meni miten meni. Huomenna voisi sitten vetää pitkän kaavan kautta, kun on oikein syykin. Sitten regressoitunut nurkkiinkuseksija voikin palata takaisin ala-asteen ykköselle.

Saigon palaa, mutta täällä on jälleen kaikki suhteellisen mallillaan.

np. Ismo Laitela & Seppo Taalasmaa - Save Your Saakeli-Elämä