"Kyyneleitä keskiyöllä/Kuin korpin sulkia/Sieluni huuto"

Syksyllä on jännä vaikutus ihmisen psyykkeeseen. Romuluisesta kuvatuksestakin tulee jollain tapaa herkempi ja hajamielisempi. Minäkin hajotin lautasen, kun en muistanut laittaneeni sitä siihen. Tää 0n poliisivaltio, kun ei pysy lautasetkaan kasassa.

Syksy on muutenkin juuri se vuodenaika, joka tuntuu saavan kaikki taiteelliselle mielelle. Toden totta, syyskuun saapuessa jokainen lukutaitoinen näyttää kaivavan baskerinsa esiin ja huutavan: "Maailma, katso minua, osaan laittaa sanoja peräkkäin!"

Tämä efekti on mielenkiintoinen. Liekö se yhteisön painostusta, kukkoilunhalua vai ihan puhdasta itseilmaisua, mutta se tuntuu iskevän aina ja vain syksyllä. Keväisin keskitytään naimiseen, kesällä juopumiseen ja talvella puhtaasti pakkasessa/vesisateessa hajoiluun, joten syssy jää tähän kulttuuria kerran vuodessa -osastoon. En minä sitä sano, onhan se ihan hyvä, että kukin kokeilee taitojaan ja halujaan kirjoittamisessa. Silti, ei niitä ehkä välttämättä tarvitse lätkiä kaikkialle kaikkien luettavaksi, se on liian vakiota teini-iässä. Se mahdollisuus on varattu vain ja ainoastaan meille, jotka kirjoitamme näitä roskia koko vuoden ympäri.

np. Rammstein - Sonne

Sex'n'Salmiak

Olipa mielenkiintoinen reissu ystävän kämpille Ikaalisiin. Lähtö tapahtui tietyllä tapaa hetken mielijohteesta, ja katastrofin ainekset olivat hyvinkin kasassa. Jostain syystä saimme joka tapauksessa itsemme liikkeelle ja kutakuinkin oikeaan suuntaan.

Reissaaminen on kivaa, varsinkin kun autossa on kahden äijän lisäksi vain pikaruokaa ja hyvää musiikkia. Auto pysyy tiessä eikä ole väliä, joutuuko heittämään jännät U-käännökset jossain ihan vain siksi, että eksessiivisen paskanjauhannan seurauksena sattui ajamaan ohi juuri siitä tärkeästä risteyksestä. Retkikuntaamme kuuluivat tällä kertaa Seppo (nimi muutettu) sekä tohtori Tohtori. Meno oli hyvä ja kelikin vain parani mitä lähemmäksi Ikaalisia päästiin, ja tuon pahamaineisen maan rajalla taivaasta tuntui satavan paskaa ja käsikranaatteja.

Retkikuntamme huomasi samalla, ettei Ikaalisissa ole jumalauta mitään. Hynynen kutsui Forssaa joskus Suomen Mariaanien haudaksi, mutta Ikaalinen taitaa silti vetää pitemmän korren. Eksyttyämme kenkäkauppojen vilinään silmiimme osuu parin hassun kojun lisäksi vain valtavan Minigrip-tehtaan hohtavat valot. Onko tämä taivas? Pyhää Pietaria ei kuitenkaan näy, pelkästään muutama pultsari, joten jatkamme etsimistä.

Oikeaan asuntoon päästyämme tämä nyt ikaaliksi (kuten Gurz von Totenhosen kutsui Ikaalisten alkuasukkaita kirjassaan "Suomen kansat" v. 1879) muuttunut ihminen syleili meitä vähän turhankin lämpimästi ja vaati päästä kauppaan. Ei auttanut muu kuin lähteä. Kaupassa suomalaiset nuoretmiehet osoittivat jälleen ylemmyytensä varustamalla itsensä oluella ja pakastepitsalla. Näillä mennään vaikka kuuhun!

Päästyämme takaisin kämpille avaamme ensimmäiset oluet ja alamme kaikki mylviä kiimaamme (joskin tohtori Tohtori väittää kivenkovaa saaneensa viikonloppuna, muttei sitä usko kukaan! kirj. huom.). Pian aloitamme rituaalimurhin maustetun Arkham Horror -pelisession ja jatkamme mylvimistä katsellessamme piirroshinkkejä. Sulokasta, sanoisinko?

Loppuilta- ja yö kuluu mukavasti Arkhamin ja ajoittaisen ulkoilun merkeissä, ja kello neljältä Suomen toivot palaavat kämpille nukkumaan. Parastahan oli se, että kämpän omistajan eli Skeletorin piti herätä kolmen tunnin päästä kouluun. Jäljelle jäävä kaksikko nauraa ihraisesti ja jatkaa mylvimistä. Aamu tuo mukanaan unen toisille ja rasitusvamman toisille.

Puolenpäivän aikoihin tuo ikaali on palannut jostain syystä koulustaan ja tuijottaa asunnossaan röhnöttäviä ihmissikoja. Jätkät eivät saa sanaa suustaan, mutta se nyt on täysin normaalia. Tuo ikaali hipsii takaisin kouluun ja me alamme tehdä lähtöä. Vähän ennen poistumistamme tuon kämpän toinen ikaali palaa takaisin kotiin. Totta, sekin oli seinän takana koko yön. Saikohan se edes nukutuksi?

Tärkeintä on kuitenkin matkustaa ja käydä katsomassa ystäviää (vaikka sitten Ikaalisiin), koska luvassa on pitsaa, olutta ja rituaalimurhia hinkkien sävyttäminä. Menkää jo! Mutta muistakaa ottaa salmiakkia mukaan, unohdin itse sen.

np. Itkevä tyttö - Lupasin etten enää koskaan tekisi tätä itselleni

(Kyseinen kappale ei sisällä vihaa Ikaalista tai ikaaleja kohtaan)

Zen ja kaalikeiton tie

Tänä päivänä neuroosi on tosiasia. Siinä ei ole sikäli mitään ihmettelemistä, jos lähtee käytännössä suoraan sängystä kohti notkuvia kahvipöytiä ja ties mitä berliininmunkkeja. Matkalla oli kuitenkin esteitä, mikseivät yläaste-ihmiset osaa ajaa kunnolla tiellä? Liikenneopetus osaksi yläastetta, tai tää ei ole edes kunnon poliisivaltio.

Kahvittelujen jälkeen olikin sitten vaikeaa keskittyä mihinkään, kun sydän takoi ja silmät harittivat koko ajan. Kaalikeittoa oli silti tehtävä, jottei perhe kuolisi nälkään. Mokomat tuskin selviäisivät, jos ei joku olisi koko ajan tekemässä ruokaa, minä tai sitten joku muu.

Hitot tästä mitään tule. Huomatkaa siis, ettei eksessiivinen kahvinjuonti auta. Neuroosi on todellakin tosiasia, ja samoin pakki sekaisin -tunne. Ottakaa onkeenne (ilman freudilaisia taka-ajatuksia!) ja juokaa vaikka teetä. Se on parempaakin.

np. ZZ Top - La Grange

Saksalainen miehenköriläs ja lentäviä lautasia

(Otsikosta huolimatta avaruusteema ei ala eikä jatku, eli te kaikki foliohattuhipit voittekin siirtyä etsimään väreilyjä jostain ihan muualta!)

Sunnuntait ovat aina laiskoja päiviä. Olen koko laiskan ikäni ollut tässä uskossa, enkä aikonut tänäkään sunnuntaina poiketa tavoistani. Tämä ei kaikesta huolimatta onnistunut, kun yliaktiivinen pikkuneiti vaatii kyytiä Tiiriöön. Uskokaa tai älkää, sille ei uskalla sanoa ei. Lyö vielä lätäksi, jos en tottele.

Siitä sitten vain autoon ja matkaan. Lidlistä tuli haettua hieman nestemäistä aamiaista, koska kaikki muunlainen ruokailu on tunnetusti silkkaa pelleilyä. Saksalaisen kilipääkauppaketjun seinät olivat täynnä kuvia miehestä, jolla on omituiset kuteet ja hapsottavat viikset. Aivan, sehän on vanha kunnon Hans! Syämmein lauloi ilosta Hansin pseudoviisauksien edessä, ja aloinkin miettiä heti, että onko tämä kauppaketju tosissaan vai haiseeko täällä mahdollisesti sarkasmi. "Life is just like a full bottle, just drink it and that's it" kuulostaa itse asiassa aivan joltain sunnuntaigurun elämänohjeelta. Päätin siis olla kerrankin positiivinen (paskanmarjat! suom. huom.) ja ainakin uskotella itselleni, että tässä ollaan nyt sarkasmilla liikkeellä. Tuli paljon parempi mieli. Miksi muutenkaan pitäisi aina olla niin pahalla päällä, ettei veri kierrä päässä?

Kotona olikin sitten luvassa löllyntää ja pelailua, kunnes täytyi lähteä talon työnjohtajan kanssa johonkin multakauppaan. En vieläkään käsitä sitä, miksi harrastelijaistuttelija viitsii kuluttaa monta kymmentä euroa 550 litraan multaa, sillähän saisi vaikka kuinka paljon olutta tai DVDtä tai muuta hyödyllistä. Toisaalta talon työnjohtaja on nainen, ja naiset ovat kaikki hulluja (tyypillistä miehistä egoilua! Päivi T. Tua huom.). Siinä sai sitten rujo ihmisenrutjake raijata sitä multaa autoon ja autosta pois. Hullua kaikki, ei siitä kuitenkaan kasva edes mitään jännää.

Sitten saapuikin kello viisi ja oli aika lähteä heittämään kiekkoa ultimaten tahtiin. Ultimatekin on äärimmäisen loistava ja edullinen laji, kun ei tarvitse kuin hyvän frisbeen ja hyvän porukan, sekä mielellään jonkun maakaistaleen pelikentäksi. En ole sikäli koskaan oikein ymmärtänyt sellaisia urheilulajeja, joista täytyy ensin maksaa itsensä kipeäksi ennen itse urheilua. Toisaalta, köyhän puhettahan tämä on. Kai minäkin pelaisia golfia tai harrastaisin jotain autoliikuntaa, jos vain olisi pätäkkää, tiedä siitä sitten. Tähän asti olen kyllä tyytynyt halpoihin lajeihin, ne sopivat halpaan luonteeseeni muutenkin.

np. Kotiteollisuus - Sulje silmäni

Seppo, mitä teet avaruudessa?

Syksy on täällä, vaviskaa ihmiset (?)! Kesä on mennyt mitääntekemättömyyden parissa, joskin simpanssi on sentään matkustellut jonkin verran ja ehkä saanut jotain aikaankin. Ei sillä ole kuitenkaan niin väliä, koska se on kesä, eikä kesäisin tarvitse välttämättä tehdä mitään. En silti ala ruotimaan silmittömän epäkiinnostavaa olemustani tässä, vaan suuntaan katseet 2000-lukuisesti tulevaan. Nyt on taas koko syksy aikaa tehdä ja kuluttaa olemustaan maailman kankaaseen, eikä mikään voisi siinä suhteessa olla paremmin. On kahvia ja tietokone, ei simpanssi muuta sitten tarvitsekaan.

Ihminen on muutenkin luotu leijumaan ympäriinsä, kukin omassa suhteessa ja oman mielihalunsa mukaan. Ympäriinsä ajelehtimen ja löllyminen on siis hyvää ajanvietettä. Eikä se kaikesta huolimatta tarkoita sitä, etteikö hymyilevä solumöykky voisi hetkeksi kiinnittyä johonkin. Se on ainakin huomattu, ettei miestä saa oluen äärestä edes rautakangella.

np. Soilwork - Stabbing the Drama