Nyt ne ovat sitten takana. Voin sanoa, että viisikin ainetta oli melkoinen rupeama. Tuli vietettyä monta epätoivon hetkeä sekä kokeissa että niitä edeltävinä iltoina ja aamuina. Viime yönäkin kieriskeli venäjän kielioppi -deliriumin kourissa. Senkään voimalla ei voi oppia kaikkea, mutta siitähän emme lannistu, vaan annamme Ylioppilaslautakunnan hoitaa sen. Lainatakseni aikaisemmin tänään sanomaani: "Nyt kun on kaikki raskas työ takana, ei tarvitse enää kuin odottaa pettymyksiä!" Abivuoden arki on raakaa kuin turkulainen graavilohi.
Mitähän sitä sitten tekisi elämän jälkeen? Opiskelupaikka ja sillai on tietysti ykkösenä mielessä yhä, kun ihminen ei osaa päästää irti. Kolme vuotta työtä päättyi tänään, kumma olo. Enää on jäljellä 4-5 vuotta yliopistoa ja loppu työelämä koulussa opettamassa samoja asioita eteenpäin. Psykedeelistä.
Heilutan silti häntääni iloisena ja suon itselleni ylimääräisen siankorvan tämän kaiken työn jälkeen, meni miten meni. Huomenna voisi sitten vetää pitkän kaavan kautta, kun on oikein syykin. Sitten regressoitunut nurkkiinkuseksija voikin palata takaisin ala-asteen ykköselle.
Saigon palaa, mutta täällä on jälleen kaikki suhteellisen mallillaan.
np. Ismo Laitela & Seppo Taalasmaa - Save Your Saakeli-Elämä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti