Vantaakaan ei säästy!

Ihmisten asunnoissa vieraileminen on aktiviteettina oikein hupaisaa. Kävin tässä vähän aika sitten Vantaalla Tohtorin ja tämän frouvan asunnossa, ja reissuhan oli tietysti sen mukainen. Rock'n'roll -soturit eivät koskaan saa mitään hyvää aikaan, eikä tämä matka ollut lainkaan poikkeus. Ehkä joku tulee olemaan, mutta luultavasti ei.

Koko ideahan lähti ihmisapina-kollegaltani Skeletorilta, joka soitti ja vietteli lähtemään hänen kanssaan kyseiselle matkalla synnin pesään. Olin ensin hieman epäileväinen sen vuoksi, että olin sairastellut samalla viikolla, mutta Skeletor veti valttikortin ja mainitsi oluen ja huonot vitsit. Kiinnostus syttyi kuin viisvitonen sinkkubaarissa, joskin itse tahdoin mahdollisesti myöhäistää lähtöä ihan vain siksi, että säästäisin rahaa. Ette usoo kuinka kallista tällaisen ihmisen on matkustaa junalla, kun ei ole opiskelijakorttia eikä ole varusmieskorttia eikä mitään. Hyi, sanon minä. On pakko saada auto alle ja bensarahat jaettua, jotta pystyy mihinkään lähtemään köyhtymättä julmetusti.

Viimein kaksoisagenttimme (koodinimi: Sotamies K) palasi kasarmeilta ja sai asiansa hoidettua, ja pystyimme lähtemään. Autoon nousivat siis naureskeleva allekirjoittanut ja neuroottinen (ja luultavasti piripäissään oleva) Skeletor. Kello taisi lähennellä jo kuutta, muttei sillä niin väliä. Rokkenrolli soimaan ja elämä risaiseksi, se on rock'n'roll -sotureiden tie! Matka sujui tutulla autolla sujuvasti, emmekä edes ajaneet harhaan kovin paljoa. Se on kuitenkin kummastuttavaa, kuinka eksponentiaalisesti oikean paikan löytämisen vaikeus kasvaa mitä lähempänä oletettavaa oikeaa osoitetta ollaan. Loppujen lopuksi tämä jo vantaalaiseksi alkuasukkaaksi muuttunut Tohtori laskeutui kartanostaan kertomaan saföörillemme, minne tämän tuli ajaa. Auto laitettiin väliaikaiseen parkkiin, kamat vietiin ylös ja sitten isoa kovaa kauppaan.

Kaupassa saattoi havaita koko Suomen kansan väripaletin ja myös sen, ettei suomalainen nuorimies ole viisastunut reissustaan Ikaalisiin. Iloisesti tavaraa koriin ja kori kassalle, ja kassalla mukava venäläis-virolaisakselille sijoittuva nainen vaati kolmeakymmentä euroa. Kylläpä sitä rahaa menee kun ei ajattele lainkaan mättäessään ostoksia koriinsa. No, lohduttaudun sillä, että yli kolmasosa koko potista sijoitettiin olueen. Nämä aarteet kannettiin sitten autoon ja myöhemmin sisälle asuntoon, johon jäimme Skeletorin kanssa nauttimaan virvokkeita sillä aikaa kun Sotamies K ja Tohtori veivät auton parkkiin.

Ovi kävi ja Tohtorin vallan ihastuttava naisystävä saapui kotiin. On sanomattakin selvää, että töistä palannut neiti kiroili pitkät sarjat nähdessään kaksi persturpaa makaamassa sohvallaan olutta juoden. Silti jokin, jota veikkaan joko puhtaaksi miehiseksi vetovoimaksi tai sitten naiselliseksi myötätunnoksi, sai Norpan (nimi muutettu) istumaan alas ja itsekin nauttimaan virvokkeita. Onneksi pojat eivät olleet läikyttäneet, muuten olisi tullut kaulimesta ja hapiaan!

Sotamies K ja Tohtori saapuivat viimein ja illanvietto aloitettiin, ja kivastihan se meni PS3:n ja pitsan kanssa. Yöstä vielä käveltiin Vantaan pahamaineisilla kaduilla ja kujilla, eikä edes tullut puukosta. Kengästä kyllä tuli, mutta se johtui allekirjoittaneen huumorintajusta ja muiden herrasmiesten huumorintajuttomuudesta. Tohtori kertoi lisäksi tarinan paheellisista elintavoistaan, jolle hurrattiin yksimielisesti.

Kämpille horjuessamme päätimme viimein asettua nukkumaan, ja koska minä olin ainoa makuualustan mukaan ottanut, sain nukkua lattialla kuin koira! Muut puolestaan nukkuivat joko a) isossa parisängyssä tai b) porvarillisessa sohvasängyssä. Tää on poliisivaltio, kun ei ole sänkyjäkään kaikille. Koiran osa toi mukanaan kuitenkin myös koiramaisen koston, jota Tohtori tai Norppa eivät luultavasti ole löytäneet vieläkään.

Aamulla heräsin jälkisairaana miltei vailla ääntä, jota lääkitsin sitten teellä. Rock'n'roll -soturi ei horju! Vietimme aamupäivää (vaikkakin se taisi olla jo alkuiltapäivää) miesseurassa, pelailimme ja oleskelimme. Tohtori kertoi myös paikallisesta tapahtumasta, jossa yhdistyvät olut ja kelluminen. En ole ennen edes kuullut lausetta, johon sisältyisi sekä olut että kelluminen. Vantaa nyt toisaalta on melkein Helsinkiä, ja kaikki helsinkiläiset ovat hulluja.

Lopuksi oli aika lähteä, ja sitä juhlittiin torvet soiden lähinnä Tohtorin toimesta, koska kämppä oli meidän jäljiltämme lähinnä ruskean-oranssinkukertava. Hämeenlinnaan vievään liittymään ajettiin lähinnä vahingossa, ja päätimme sitten ajaa vanhaa 130/103-tietä (muistaakseni) moottoritien sijasta. Oli paremmat maisemat eikä autoja käytännössä missään. On se vaan komiaa, kun on ystäviä ja auto eikä huolta huomisesta.

np. Merzbow - I'm Coming to the Garden...