sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Bermudan kuutio syysyössä

Nuoren ihmisen elämässä aika on hyvin usein vain riesa. Joko se kuluu liian hitaasti, liian nopeasti tai sitten se vain sattuu olemaan väärä juuri vaikealla hetkellä. Olimme ystäväni kanssa tässä yksi päivä viettämässä iltaa pelaamisen yms. säälittävän meiningin lomassa, ja aika kului tuttuun tapaansa hätkähdyttävän nopeasti. Kellon näyttäessä yökahta päätimme kuitenkin yhdessä, että nyt voisi yrittää mennä nukkumaan, koska toinen meistä ei ollut nukkunut 36:een tuntiin ja toisen olisi järkevää pitää yllä unirytmiä opiskelujensa takia. Ei liene vaikeaa arvata kumpi asia koski allekirjoittanutta!

Heitin tämän toisen ihmisraunion sitten autolla kotiinsa synkkään Parolaan (joka varjojen saartama on!) ja laitoin auton parkkiin. Ajattelin saattaa tämän möllykän ovelle ja vannottaa soittamaan taas joku päivä seuraavana viikonloppuna, että saadaan taas peliä pystyyn. Loppujen lopuksi siinä ovella tuli kuitenkin seistyä hitusen tarkoitettua kauemmin. Syynä oli se, ettei talon asukkaalla ollut avaimia mukanaan, eikä talon sisällä majaileva vakio-ovenavaaja nukkumisensa vuoksi vastannut puhelimeen.

Se oli melko koomista, kuinka talon asukas voi olla lukittuna oman kotinsa ulkopuolelle muiden asukkien nukkuessa seinien toisella puolella. Talon hiljainen ulko-ovi seisoi edessämme kuin Saksan tasavallan sensuurilainsäädäntö, eikä kukaan tullut avaamaan ovikellosta huolimatta. Tämä meidän parolalainen alkuasukkaamme yritti soittaa informantilleen ties kuinka monta kymmentä kertaa, yritti koputtaa ikkunaan (palotikkailta!) ja jopa kehotti kissaa keksimään jotain, mutta mikään ei auttanut. Lopuksi oli vain nöyrryttävä ja soitettava talon todelliselle isännälle, joka on onneksi hitusen kevytunisempi kuin kaksi jälkeläistään. Toivottavasti ei tullut kauhean suolaista soppaa siitä hyvästä, että poika pistää isänsä könyämään ovelle ihan vain siitä syystä, että tämä on liian reikäpäinen ottaakseen kotiavaimia mukaansa.

Tarinan opetushan on siis se, että pitäkää avaimet aina mukana, vaikka tuntuisi kuinka turhalta ja rasittavalta. Siinä säästyy paljolta vaivalta, valitukselta ja puhdashenkiseltä kaverin vahingonilolta, uskokaa pois. Kyllä se ärsyttää minuakin toisinaan, koska taskussa pistelevä 20kg rosoinen avainmöykky on silkkaa pilaa, ja jos ne laittaa käsveskaan niin saa turpaansa snagarin jonossa. Nuoren miehen ahdinko ei tunne rajoja.

np. Random Damage Scissors - Slide Slide You're Going Down

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti