Narkissoksen problematiikka

Miehenä oleminen (tai pysyminen) on toisinaan silkkaa helvettiä. Mitä tehdä, kun täytyisi puhua tunteista tai unelmista? Toisinaan pelkkä rasvattoman maidon juonti pelottaa. Tekee mieli kiemurrella pois joko näyttöpäätteen tai pullon ääreen, mutta joskus pelot on kuitenkin kohdattava. Suurimpana kipupisteenä miehenä pysymiselle on kuitenkin paikka, joka on muutenkin herättää selväjärkisissä kauhua:

Vaatekauppa.

Tai vielä pahempi, kirpputori.

En minä sillä sano, kyllä minustakin on tullut vuosien saatossa vaatteilla koreileva homppeli. Onhan uusissa vaatteissa aina jotain taikaa, kunhan ostaa kunnollisia ja mielellään alennusmyynneistä. Housuilla vain on tapana venyä kymmenisen senttiä ja paidat venyvät muuten vaan tai eivät istu enää. Mutta ovat ne uudet vaatteet kivoja ensimmäiseen pesukertaan asti. Traagista kyllä, tämä käsittää tavallisella kädellisellä seuraavaan kahvikupilliseen asti. Liivistäni en silti luovu, oli pesulasku kuinka suolainen hyvänsä.

Tämä ei ole silti ahdistukseni aihe. Vaatekaupoissa ja kirpputoreissa ei ole pahinta hinta tai vaiva tai näiden yhdistelmänä syntyvä ahdistus vaan se, että ne ovat naisten valtaamat. Aivan täysin. Tämä näkyy siten, ettei vaatekaupoissa ole tehty selväksi eroa naisten- ja miestenvaatteiden välille.

Itkuhan siinä meinaa tulla, kun ei ole varma hipelöikö miehekästä mustaa takkia vaiko neitimäistä salmiakinväristä "trenssiä". Ero on harvoin selvä, ja mahdollinen naisten vaatteen ostamisen hinta on kova. Ei minulla mitään crossdressereitä vastaan ole, mutta jätän homman suosialla heille. En halua pukeutua vahingossa naistenvaatteisiin, niin se vain on. Suotakoon se minulle, ja kaikille muillekin.

Mimmeillä tätä ongelmaa ei luonnollisesti ole. Miehen paita on naisen päällä fashion statement, mutta mies naisen hepenissä on joko perverssi tai epäonninen polttarisankari. Osaa tietysti mieskin erottaa lantiolle tai hinkeille jätetyn tilan paidassa kuin paidassa, mutta esim. asusteissa tai päällysvaatteissa liikutaan jo vaarallisella alueella.

Mutta jos vaatekaupat ovat pukeutumishelvettien esikartanoita, mennään kirpputoreilla dantemaista spiraalia alas niin lujaa että korvissa soi. Kirpputoreissa ei ole mitään hevon järkeä tai järjestelyä. Vaatteet on heitetty naisten iloksi hauskasti sekaisin, aina vähän eri paikkoihin ja räkkeihin, että voi tehdä jopa Facebook-päivityksen arvoisia löytöjä. Miesten on parempi pysyä kaukana ja keskittyä hekottelemaan rumille ja mauttomille villapaidoille, paitsi jos oma muija ostaa.

Olin itse muutama päivä sitten vierailulla UFF:in toimipisteessä täällä Turussa. Liikkeessä oli meneillään paikalliset Hullut päivät, eli vaate kuin vaate maksoi vaivaisen euron. Kyllähän tällainen ruma poika yritti hiukan kohottaa charmiaan muutamalla uudella (tai siis käytetyllä) vaateparrella, kun saisi niin halvallakin. Pystypäin kävelin kohti ovia varmana menestyksestä, koska oli aikaa kierrellä ja katsella.

Sisällä karu totuus paljastui: vaatteet olivat sekaisin kuin spurgun oksennus, eikä etsinnöistä tullut sitten mitään. Punastellen sain perattua pahimmat mummoilta haisevat takit alta pois, mutta lopulta oli pakko antautua. Tällä aikaa silmälasitytöt keräsivät uuden vaatekaapin kympillä, josta kerrottaisiin eeppisiä tarinoita chai latten ääressä. Hakattuani heidät oloni parani hiukan, vaikka takki jäikin saamatta.

Ei tästä akakiakakijevitšeydestä ole pakotietä. Ei ainakaan kirpputoreilta. Suosi siinä nyt käytettyä, kun koko kirpputorijärjestelmä on sinua vastaan. Olen varma, että tässä on joku yhteinen, paha toimielin, koska miten muuten jokainen kirpputori voisi olla yhtä sysipaska. Osassa ylikansallisista vaatekaupoista on sentään helpottavat mies- ja naiskuvat kaupan eri puolilla osoittamassa, minne päin kuuluu kävellä.

np. Iggy & The Stooges - Heavy Liquid (Georgia Peaches -live)