Tänään se sitten alkoi, eli kevään YO-kirjoitukset starttasivat tekstitaidon YO-kokeella. Suoraan sanottuna olin valmistautunut vähän muuhunkin kuin silkkaan Henrik Ibsenin Villisorsaan, mutta kai se meni jotenkuten. Ei ollut paha olo ja sillai. Niin kivaa oli kuin tekstitaidon YO-kokeessa voi olla, paitsi että joidenkuiden masut taisivat olla hieman sekaisin. Tai sitten ne olivat vain tuolin narahduksia. Toivotaan niin.
Kuusi tuntia siellä melkein tuli istuttua. Jos ei ällä meinaa läjähtää tiskiin, niin syssymmällä sitten uudestaan. Pitäähän tällaisellakin olla jonkinlainen huippukohta elämässä. Sitä paitsi jos ei saa hyviä arvosana, eivät pihien sukulaisten kukkaronnyörit helly, ja se taas estää matkustelun. Ja pitäähän simpanssinkin päästä vähän käymään ympäriinsä. Sumuinen Lontoo olisi aika jees, ja siellä erityisesti erään kadun asunto nro. 221b (vaikkakin museo ei sijaitsekaan siinä osoitteessa, mutta olkoot). Saatanan kallista siellä on vain, mutta sitä varten pitääkin puurtaa. Eipä ihminen tee muutenkaan mitään ellei pöyri euron -tai piparinkuvat silmissä. Surkeaa.
np. Zen Café - Tuulensuoja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti