On se kyllä jännä miten ihminen nukkuu ja nukkuu ellei joku tai jokin herätä sitä. Minulla tänään se jokin oli pikkusisar, joka herätti aamulla. Ei siinä voinut kirota kuin brittiläisittäin veristä helvettiä, kun kellon mukaan olisi pitänyt jo olla autossa matkalla. Seitsemän minuuttia myöhemmin olin kuitenkin matkalla, ja jollain ilveellä pääsin perille ilman ruokaa, kahvia tai naurettavaa ilveilyä peilin edessä. Sisällä joku sitten yritti lähestyä paikallisella tervehdyksellä ja toivottaa jotain saatanan hyvää huomenta. Ei siltä suusta mitään hyvää tullut, mutta hyvältä se maistui aamupalattoman ja kahvivajareissa eteensä rämpivän nuorukaisen suussa.
Loppupäivä alkoi sujua pikkuhiljaa paremmin hetki hetkeltä, vaikka ruoaksi verenhimoiselle ihmisjoukolle a.k.a oppilaille tarjottiin puuroa. Puuroa. PUUROA. Ei sillä elä. Sitä muuttuu hyvin suostuvaiseksi tai sitten köyhäksi, riippuen rahatilanteesta. Itse olen köyhä kuin keskivertoafrikkalainen, joten suostuvaisuushan siinä oli osana. En jaksanut kyseenalaistaa tai haukkua ketään koko loppupäivänä, huh. Puuropäivinä Hämähäkkihenkilökin (nimi muutettu poliittisen korrektiuden takaamiseksi) on voimaton.
np. Kingston Wall - Palékastro
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti