Tänä aamuna heräsin mukavasti katsomaan Lepakkohenkilön edesottamuksia televisiosta, sillä mikä olisikaan hienompi tapa aloittaa aamu. Se veti kaikki turpaankin niin että läjähtää, ihan tuli tippa linssiin. Herra Wayne innosti minuakin laittamaan sukkahousut jalkaan ja lähtemään kouluun. Tällä kertaa laitoin kyllä housut niiden ylle.
Koulupäivä oli miellyttävän lyhyt, ja senkin ajan pystyi miettimään ihan muita asioita, kuten suomen potentiaalimuotoja. Annan henkilökohtaisesti mitalin sille urholle/urhottarelle, joka kykenee ilmaisemaan itseänsä Suomen perjantaiyössä ilmoittamalla kännäneevänsä piakkoin ja aamulla krapulloivansa ja oksenttelevensa. Joskin tuollaisen lauseen jälkeen onkin pakko avata pullo jos toinenkin.
Koulun jälkeen naiseni valoi minuun uskoa ja tarmoa paremmasta, joskin se valui pois erään ystäväni tultua käymään. Hyppäsin peloissani amisauton ärjyvään syliin ja rikoin jään kertomalla roisin pastahuumorivitsin. Mies nauroi niin, että meinasi ajaa ojaan. Regressio oli nielaissut taas kaksi käytännössä aikuista ihmistä. Niin käy joskus.
np. Kotiteollisuus - Vieraan sanomaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti