Jejunumin kautta...

Turkkusesta saisi väännettyä vitsejä tuntikausia. Olin nimittäin jälleen kerran tervehtimässä jonkun toisen maan alkuasukkaaksi muuttunutta ystävääni, ja tällä kertaa nakki napsahti Turkuun. Kaikki ystäväni tuntuivat saaneen syksyksi opiskelupaikan ja elämän. Minä sen sijaan käyn lähinnä sotkemassa heidän elämäänsä ja kämppäänsä ikuisella kierroksella ympäri Suomea.

Tätä reissua tuli jopa hieman suunniteltua, katseltua juna-aikatauluja ja soiteltua puolin ja toisin ajoista ja tavaroista ja siitä, sopiiko perillä olla siivoton. Ajat sovittiin eräälle lauantaille, koska perjantaina oli aivan järisyttävä Viikatteen konsertti. Asiat tärkeysjärjestykseen näet, musiikki tulee tietysti aina ennen ystäviä.

Lauantai hyväili meitä kovin mukavalla ilmalla, ja läksimme neiti Pääsiäiskäden kanssa juna-asemalle iltapäivästä. Aikatauluja tarkistellessa olin saanut esimakua peloistani, mutta siellä SE vasta iski pommin lailla: kaltaiselleni junalippu Turkuun kustantaa n. 25€. Jos tämä maa jotain osaa niin kannustaa ihmisiä hankkimaan opiskelupaikan tai asevelvollisuuden, koska muutoin kaikki on luvattoman kallista. Kyyneleistä kosteat setelit päätyivät kuitenkin pleksin toiselle puolelle ja sain lippuni. Mokoma likka oli puolestansa saanut sen puolella minun lippuni hinnasta. Laitoin syyksi naisellisen viehätysvoiman väärinkäytön, mutta esitys tyrmättiin.

Junassa oli kuuma, ja se vain kasvatti vierustoverini väsymystä. Vietinkin sitten hyvän osan lähes kahden tunnin matkasta tökkimällä tätä sylivauvan unirytmiä ylläpitävää ihmisparkaa kylkeen. Väsymykseen taisi myös vaikuttaa se, että meidän piti vaihtaa Toijalassa junaa, enkä voi olla täysin varma, etteikö joku toijalalainen vanha emäntä olisi vienyt itseä neiti Pääsiäiskädeltä. Tai sitten sillä on flegmaattisuus verissä, onhan se renkolainen syntyperäisesti. Kuten olen toisaalta miltei minäkin.

Perillä Turun (=Aurajoen) savusumu iski päin kasvoja kuin nyrkki. Turkulaista esittävä hämeenlinnalainen kaksoisagenttimme (tunnetaan James Bond -tyylisistä otteistaan nimellä HK)tervehti meitä tutulla hymyllään laiturilla, ja sai vastaukseksi tavaraa kantoon. Pitihän tuon ruojan jollain tavalla maksaa siitä, että muutti asumaan Turkuun. Tavarat saatiin kuitenkin ylös HK:n velhotornia muistuttavaan asumukseen ja sitten triomme istahti alas. En voi kuin sanoa, että miljöön huomioon ottaen kämppä oli todella viihtyisä ja kodikas.

Siinähän sitten vähän aikaa vaihteiltiin ja löllyttiin, ja lopuksi piti käydä kaupassa, mutta totta kai kaikki hyvänkokoiset olivat jo ehtineet mennä kiinni. Piti siis hipsiä anorektikko-Siwaan, jotka ovat muuten Turussa auki 07.00-23.00. Kaupasta kaapattiin mukaan ruokatarpeita ja ehdottomasti elintärkeää ruokajuomaa, jotka kannettiin hymyssä suin ylös asuntoon. Siinä sitten tehtiin ruokaa ja nautittiin ruokajuomaa ennen Arkham Horroria. Tällä kertaa muinainen myllytettiin kunnolla, eikä kukaan tainnut edes joutua syödyksi tai hukkunut kosmokseen. Paitsi tietysti Mandy, mutta sillä kaula-aukolla joutuu välttämättömästi hankaluuksiin. Ennen nukkumista kävimme vielä hieman kävelyllä. Takaisin päästyämme molemmat matkakumppanini sammuivat kuin rautatiespurgut, joten oli pakko käydä unille. Ensin tietysti häpäisin vähän kumpaakin ja varasti kengistä pohjalliset.

Turun aamu onkin sitten ihan oma lukunsa, mutta onneksi tällä kertaa vältyttiin kuolonuhreilta ja vastaavilta, koska isäntä keitti aamiaiseksi maukasta puuroa. Puuro on ruokalajeista yksi parhaista, varsinkin hunajan kanssa tarjoiltuna. Muistelin kuitenkin kaiholla erään toisen reissun sake-aamupuuroa. Se vasta oli jotain! Puurot vedettiin lärviin Nikke Knatterton -videoiden siivittämänä. Voiko aamu enää ihanammin alkaa, en ainakaan usko! Tuollaisen episodin jälkeen repaleisinkin rock'n'roll -soturi uskalsi jalkautua ulos Turun iltapäivään.

Kävimme kierroksella Turussa, söimme Subwayssa (olen edelleen sitä mieltä, että 30cm on liian pieni! Päivi T. Tua huom.) ja kävimme kahvilla, jossa allekirjoittanut loisti yleistiedoillaan populäärikulttuurista. Tämän jälkeen olikin sitten aika noutaa kamppeet, raijata ne juna-asemalle ja kyynelehtiä toisen 25€ vuoksi. Pääsiäiskäsi oli mennyt menojaan jonottaessani lippua, sillä oli kai kiire junaan tai jotain. HK sen sijaan saattoi minut vähintään hintahtavalla tavalla junaan ja toivotti hyvät matkat. Löysin paikkani, mutta siinä istui joku, joten istahdin sitten erään inttipojan viereen (tämä homoerotiikka taitaa olla toistuva motiivi?). Toijalaan asti sain kuunnella, kuinka joku hämeenlinnalaiskolli puhui jonkun turkulaisrouvan kanssa kaikesta mahdollisesta, mikä oli sikäli ihan mukavaa. Toijalassa osasin nousta oikeaan junaan, ja tässä toisessakin junassa paikallani istui joku. Muttei siinä mitään, sillä kolmen vartin päästä olinkin kotona omieni parissa.

Välitöntä katumusta matkasta koinkin sitten vasta illalla vuoteessa.

np. Viikate - Unholan urut