Kun ei lohkea

Timo Hännikäisen "Ilman: esseitä seksuaalisesta syrjäytymisestä" on ihan saatanan hyvä kirja. Siis oikeasti. Jokainen itseään jonkinlaisena toisen sukupuolen tuntijana saa nyt olla hyvä ja lainata tai ostaa sen. Tälläista ei näe joka päivä.

Itse sain ensivaikutelman kirjasta joskus aikoinaan Hämeen sanomien artikkelista. En voi sanoa kuin sen, että ilmeisesti myös sanomalehdet alkavat pikkuhiljaa luisua tähän pissa ja paska -lehdistön genreen. Koko kirja oli nimittäin esitelty aivan päin helvettiä, tai sitten minä muistan väärin. Toivottavasti tämä jälkimmäinen.

Hännikäisen mieteteos oli nimittäin esitelty jonain hintelän perverssivemppaajan katkerana syytekokoelmana naissukupuolta kohtaan mallia Malleus Maleficarum. Esille oli erityisesti nostettu tämä ns. "bordellikoulutus", jossa siis Hännikäinen ehdottaa (minun mielestäni lähinnä piruiluna tai sitten vitsinä, ottaen huomioon hänen omat kärjistämisvaroitukset kirjan alussa), että naisten tulisi alistua 6kk-12kk bordellikoulutukseen siinä missä miehet joutuvat asepalvelukseen. Kaiken tämän skandaalinkäryisen kuorrutteen alla on kuitenkin ihan oikeasti oivaltava ja mietiskelevä teos, eikä mikään keskiverto-olion seuranhakuilmoitus.

Hännikäinen pureutuu kirjassaan mm. siihen, miltä ihmisestä alkaa tuntua, kun ei ole tuntenut naisen lämpöä yli kolmeen vuoteen. Kaipuu tuntuu niin ikään sielussa kuin jalkovälissäkin. Ei sitä aina uskoisi, mutta kai miehellä taitaa olla tunteet jossain syvällä? Empiirinen tutkimus ei kylläkään ole tähän asti antanut aiheesta mitään todisteita, mutta uskottava se kai on. Hännikäisen kuvaukset masennuskausista ovat paikoitellen hyvinkin koskettavaa luettavaa, ajatukset siitä kuin sängystä on toisinaan vaikea päästä ylös, kun ei ole toista ihmistä vetämässä ylös.

Kirjailija esittää myös erilaisia parannusehdotuksia nykyaikaisiin länsimaisiin pariutumisrituaaleihin, joissa torjunta on aina henkilökohtainen loukkaus ja loppujen lopuksi molemmat sukupuolet nolostuvat ja esineellistyvät. Hännikäinen niittää myös kumoon aimo joukon kaksoismoralismeja, joista hilpein oli mielestäni se tosiseikka, että baarissa nainen voi vapaasti tulla tilittämään aisanpuutteesta jollekin miehelle, mutta miehen vongatessa toosaa tämä lentää lähes poikkeuksetta ulos. Mukaan mahtuu myös Hännikäisen henkilökohtaisia kokemuksia seksittömästä elämästä, mistä jokainen sunnuntaikyttääjä hyppii onnesta.

Joten lasketaa naistenlehdet tai Tekniikan maailmat ynnä muut naisten -ja miestenlehdet ja tarttukaa tietoteokseen. Elämän nurja puoli iskee jälleen kasvoihin kuin vasara.

np. Rammstein - Amour