Maailmassa on kolmenlaisia harrastuksia. On hyviä, on huonoja ja sitten on vielä niitä, joista puhutaan mielellään kuiskaten ja joita alan kiihkeinkin harrastaja häpeää vähän hiljaa sisällään. Ei voida väittää, etteikö esimerkiksi lasten kanssa makaaminen olisi huono harrastus, mutta myös ihan tavallisia juttuja luetaan negatiivisiksi, ja sitten on tietysti näitä "noloja" harrasteita. Pelaaminen lienee pienoismalliväsäämisen lisäksi tunnetuin näistä.
En kertakaikkiaan voi käsittää sitä myötähäpeän ja muiden sekalaisten tunteiden hässäkkää mikä valtaa ihmiset (varsinkin vähän vanhemmat yksilöt) kun kerron heille, että harrastan pelaamista. Erityisesti tietokonepelaaminen koetaan passivoivaksi ja epäterveelliseksi tavaksi viettää vapaa-aikaa, eikä pelaajista voi tulla mitään hyvää. Lautapelit luetaan automaattisesti Afrikan tähdeksi tai Monopoliksi, ja varsinkin jälkimmäinen epäilyttää kaikkia tukahdutettujen lapsuudentraumojen vuoksi. Pokeri taitaa nykyään olla ainoa yleisesti hyväksyttä seurapeli, ja sekin vain ja ainoastaan sen takia, että siitä voi voittaa rahaa. Mutta kaikilla nousee meisseli otsaan heti kun joku mainitseekin esimerkiksi nettipokerin. Nolojen ja yksinäisten touhua! huutaa yleisurheilulupaus-antti ja painuu 15km lenkille, jossa hän ei taatusti ole puheissa kenenkään kanssa.
Sen itsetyytyväisesti hykertelevät kulissiavioliittoäidit ja mitkä lie metsästäjäpenat usein unohtavat, että nettipeleissä ja vastaavissa aktiviteeteissa voi ihan oikeastikin olla sosiaalisia kontakteja. Tiedäthän, ihan oikeiden ihmisten kanssa! Niitä on vielä kaiken lisäksi todella paljon. Äitini kilahti minulle taannoin siitä, kun en voinut lähteä kyyditsijäksi, koska minulla oli pelit kesken. Olisi ollut vähintäänkin tahditonta lähteä pois, koska samalla olisin jättänyt yhdeksän muuta ja tämän porukan olisi tarvinnut etsiä tilalleni joku toinen. Harvemmin jääkiekkoilijakaan lähtee kesken pelin, ellei saa mailasta julkisivuun.
Nolouden huipentuma on tietysti lähteä pelaamaan kavereiden kanssa lähiverkossa eli siis lähteä lanittamaan. Ulvova nauru raikaa vielä monta tuntia, kun ilmoitat kavereillesi ettet pääsekään tänä viikonloppuna juomaan viinaa ja tuhoamaan omaisuutta, koska olet jonkun kellarissa viiden muun luuserin kanssa pelaamassa World of Warcraftia, Counter-Strikeä tai esimerkiksi vanhaa Age of Empires II:sta. Jostain paradoksaalisesta syystä epäilijät näkevät jopa tässä elämättömyyden. Luulevatko ihmiset, että kuusi nuorta miestä istuvat klyyvarit kiinni näytöissään eivätkä puhu toisilleen mitään? Lanit ovat itse asiassa yllättävän sosiaalinen tapahtuma, jossa pelaaminen voi hyvinkin olla ihan sivuseikka. Siellä kuunnellaan musiikkia, syödään ja ns. puhutaan vailla itsekritiikin ääntä.
Moottoripyöräily saattaa vaatia jossain vaiheessa polvileikkausta ja nettipelaaminen maksullista panostusta, mutta pääsee sinne yleisurheilullakin eivätkä ne lätkäkamat ihan ilmaisia ole. Liikunnan tärkeyttä unohtamatta ei kuitenkaan hurskastella tai laiteta harrastuksia järjestykseen! Kakarat ja miehet täytyy jotenkin pitää poissa pahanteosta.
np. Rytmihäiriö - Siriuksen samurai
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti